Kujanjuoksu Dubaissa.

1.3.2010

Eräs viime viikkojen kuumimpia puheenaiheita on epäilemättä ollut yhden korkea-arvoisen Hamas johtajan omituinen kuolemantapaus Dubaissa, UAE:ssa, siis Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Arabimedia on hehkutellut tapausta voimakkaasti ja jatkuvasti pitäen sitä edelleen esillä hyvin tarkoitushakuisesti. Syykin on selvä, tapauksesta syytetään Israelin Mossadia, siis valtion ulkomaantiedustelupalvelua. Samaan kuoroon yhtyivät lähes kaikki länsimaiset tiedotusvälineet kuka miltäkin taustalta, useat valtiot olivat kiukuissaan heidän passiensa käyttämisestä, kyseessä olisi siis myös passiväärennösrikos. Ja kaikki yhden ja saman porukan syytä. Tekoa kauhisteltiin hirvittävänä, raakalaismaisena, epäinhimillisenä ja ennen kaikkea jälleen eräänä osoituksena ja todisteena Israelin valtion välinpitämättömästä suhtautumisesta siviilin ja tässä tapauksessa myös vihollisen surmaamiseen ystävällismielisessä arabivaltiossa. 

Vertailun vuoksi on todettava että vain muutamia päiviä sitten Nato teki ilmaiskun Afganistanissa, pommi osuikin vahingossa joukkoon siviilejä joiden joukossa oli useita naisia, lapsia ja vanhempaa väkeä. Kuolonuhrien määrä 27, kommentit suunnilleen luokkaa we are sorry for that - olemme pahoillamme siitä. Sen enempää huomiota ei siihen kiinnitetty sen koommin arabimedian kuin länsimaisenkaan vastaavan taholta. Kyseessähän oli vain joukko vuoristolaisia jossain Afganistanin takamailla, kuka heitä nyt kaipaa, kasvottomia ihmispoloisia joista taatusti suurin osa ei ole milloinkaan tehnyt yhtään mitään herra Natoa vastaan. Mutta Dubain tapaus on jo aivan toista luokkaa, moninkertainen murhamies joutui saman kohtalon uhriksi jollaisia hän oli itse järjestänyt monille. Mutta nyt tapahtumalle pyritäänkin antamaan kasvot, syylliseksi leimataan tietysti Israel ja Mossad sillä onhan Mossad tehnyt tällaisia aikaisemminkin joten asia on sillä selvä. Dubain poliisilla oli ja on vain yksi tutkimuslinja, osoittaa Mossad syylliseksi hinnalla millä hyvänsä, keinolla millä hyvänsä.

Mahmoud kuka?
Ennen kuin tarkastelemme tapaukseen liittyviä yksityiskohtia ja olettamuksia lienee paikallaan katsoa mikä ja kuka oli Mahmoud- al-Mabhouh, siis Dubain lentokentän lähistöllä olevassa Al Bustan Rotana hotellissa kuollut mies. Viaton sivustakatsoja vai jotakin aivan muuta. Aluksi yleiset henkilötiedot. Mies syntyi 14.helmikuuta 1960 Jabaliahin leirissä Gazan kaistalla, opiskeli automekaanikoksi ja harrasti siinä ohessa painonnostoa. Perusti opiskelun jälkeen autoverstaan ja toimi sen omistaja-työntekijänä. Nuorukainen oli liittynyt jo opiskeluaikanaan Muslimiveljeskuntaan ja osallistui erilaisiin pikkukeikkoihin kunnes valtuutettiin käyttämään myös aseita. Erään aseellisen keikan yhteydessä vuonna 1986 hän joutui Israelin turvallisuuspalvelun Shabakin kirjoihin ja pidätettiin aseiden hallussapidosta. Pidätettynä ollessaan hän tutustui vastaperustettuun Hamas organisaatioon ja liittyi myös sen jäseneksi.

Vuonna 1989 Mahmoud oli osallisena kahden Israelilaisen sotilaan surmaamisessa, hän oli pukeutunut ortodoksijuutalaiseksi ja onnistui pääsemään lähelle sotilaita ja surmaamaan heidät. Hänet etsintäkuulutettiin mutta mies pakeni Gazasta Libanoniin ja sieltä edelleen joskin vuosia myöhemmin Syyriaan Damaskoon josta tuli hänen kotipaikkansa. Hänestä tuli salakuljettaja ja sillä osa-alueella Mahmoud nousi erääksi merkittävimmäksi tekijäksi ja arkkitehdiksi koko Lähi-Idän alueella. Tavaraa toimitettiin niin Sudanin ja Siinain kautta Rafahiin ja edelleen tunneleita pitkin Gazaan kuin myös Syyriasta Libanoniin ja edelleen Hizbollahille. Samalla hän joutui myös Egyptin viranomaisten silmätikuksi ja vietti valtaosan vuodesta 2003 egyptiläisessä vankilassa. Viiden viimeisen vuoden aikana Mahmoud oli noussut alansa ehdottomaksi ykkösmieheksi mutta oli samalla sekä Egyptin, Israelin että Jordanian viranomaisten etsintäkuuluttama.

Kyvykkäälle miehelle on aina käyttöä, Mahmoud oli eräs Hamasin aseellisen siiven Ezzedeen al-Qassam Brigadesin perustajista, aseiden toimittaja ja organisaattori. Välillisesti hänen vastuulleen voidaan laskea huomattava osa Hamasin Israelin puolelle ampumista raketeista, kranaateista ja ohjuksista siitäkin huolimatta että mies oli tuskin milloinkaan itse laukaissut ainuttakaan niistä. Hän oli myös siinä määrin tunnettu että Hamas katsoi parhaimmaksi irrottaa mies kenttätyöstä, antoi hänen käyttöönsä varoja ja niin Mahmoudista tulikin kansainvälisen luokan asekauppias ja Hamasin hovihankkija rakettien, ohjusten, aseiden, räjähteiden ja ammusten suhteen.
Sillä matkalla mies oli myös astuessaan tammikuun 19. päivänä Damaskosta alkaneella lennolla Dubain kansainväliselle lentokentälle. Hänen asehankintojensa kiertomatka oli vienyt miehen ensin Kiinaan sitten Sudaniin ja sieltä Damaskoon jossa mies kävi tekemässä Hamas-johdolle selkoa onnistumisistaan ja josta edelleen Dubaihin tapaamaan Iranin lähetystössä toimivaa yhteyshenkilöään. Neuvottelut olivat loppusuoralla ja kyseessä erittäin suuret asekaupat, mukana asetoimittajana ensi kertaa myös Kiina.

Hamasin johto oli luonut hyvät suhteet Iraniin ja Mahmoud oli avainasemassa Iranin Vallankumouskaartin ja Hamasin välillä, he olivat perustaneet Sudaniin useita koulutusleirejä joissa Iranin Vallankumouskartin Al Quds-joukkoja koulutettiin tehtäväänsä varten. Al Quds osaston päätehtävä oli ja on edelleen Jerusalemin vapauttaminen, koko joukko-osaston vahvuus on 70-80.000 miestä ja joista noin tuhat kerrallaan osallistui eri koulutusleireille. Kaiken kaikkiaan Mahmoud al-Mabhouh oli Israelin kannalta eräs vaarallisimmista terroristeista, yhteyshenkilöistä ja välikäsistä joka mahdollisti Hamasin asetoimitukset ja samalla kasvavan uhkatekijän niin Israelin armeijaa kuin etenkin maan siviiliväestöä kohtaan.

Mahmoud al-Mabhouh`illa oli neljän eri arabivaltion lailliset passit, kaikki tosin eri nimillä, hän ei milloinkaan paljastanut matkasuunnitelmiaan kenellekään, ei edes Damaskossa asuvalle vaimolleen ja vaihtoi vielä varmuuden vuoksi matkareittejään aivan viime tipassa. Vain Hamasin ylin johto tiesi kulloisetkin tehtävät mutta hekään eivät tienneet miten ja milloin ne toteutettaisiin. Muutamia vuosia sitten Mahmoud kävi plastiikkakirurgilla ja muutti hieman ulkomuotoaan, ajoi täysparran ja kasvatti sen tilalle viikset, leikkautti nenänsä ja korviensa muotoa yrittäen näin hämätä eri tiedustelulaitosten käyttämiä kasvojen tunnistamislaitteistoja. Sekään ei lopulta tuottanut tulosta, ainakin joku oli kaikesta salaamisesta huolimatta pysynyt jäljillä. Häntä oltiin vastassa jo Dubain lentoasemalla, seurailijat odottivat Mahmoudia ja kun hän nousi taksiin sitä lähdettiin seuraamaan välittömästi. 

Dubai 19.1.2010
Mahmoud al-Mabhouh kirjoittautui väärällä henkilöllisyydellä sisään Al Bustan Rotana hotelliin kello 15.25 iltapäivällä 19.1.2010, hän sai pyynnöstään huoneen mahdollisimman alhaalta ja portieeri antoi Mahmoudille korttiavaimen huoneeseen 230. Receptionin tiskillä oli samaan aikaan jonottamassa useita muitakin hotelliin pyrkijöitä sekä muutamia tennisasuihin sonnustautuneita turisteilta näyttäviä henkilöitä, olihan Dubaissa menneillään tuolloin kansainvälinen ATP tennisturnaus. Piccolo kantoi Mahmoudin matkalaukun hissiin jonne ahtautui myös pari muuta turistia, kaikki jäivät pois toisessa kerroksessa. Piccolo ohjasi Mahmoudin huoneen 230 ovelle, avasi sen ja kantoi laukun sisälle, molemmat tennisasuiset turistit panivat merkille huoneen numeron ja sen sijainnin. Toinen soitti matkapuhelimellaan lyhyen puhelun johon vastasi eräs vuoroaan receptionin tiskillä odottava naishenkilö. Hänkin halusi puolestaan huoneen mahdollisimman alhaalta, löytyisikö toisesta kerroksesta - kiitos, poden nähkääs korkean paikan kammoa nainen selitti hymyillen anteeksipyytävästi. Hän sai huoneen 237, vai muutamien metrien päässä huoneesta 230.

Huoneesta 237 muodostui muutamien seuraavien tuntien aikana erittäin suosittu kohtaamispaikka, sinne kerääntyi väkeä hotellin muista huoneista sekä Dubain muista hotelleista, kaikkiaan huoneessa kävi seuraavien tuntien aikana yhteensä 26 eri henkilöä. Hotellin lukuisat turvakamerat kuvasivat jokaisen heidän pyrkimättä millään tavalla edes peittelemään identiteettiään. Ryhmän koko perustui siihen että he eivät voineet tietää minkä hotellin Mahmoud päätti lopultakin valita, hän ei tehnyt milloinkaan huonevarauksia etukäteen ja siksi ryhmä oli sijoittunut kuuteen eri hotelliin varmuuden vuoksi, yksi osoittautui oikeaksi sillä eräs ryhmän jäsenistä oli varannut huoneen myös Al Bustan Rotanasta, tosin eri kerroksesta. Kaikki yöpymiset eri hotelleissa oli maksettu etukäteen käteisellä joten kukin oli valmiina poistumaan milloin tahansa seuraavan vuorokauden aikana.

Kahden tunnin kuluttua Mahmoud Al Mabhouh lähti tapaamiseen Dubain Iranin suurlähetystöön, hän otti taksin jota lähti seuraamaan toinen saman taksiyhtiön ajoneuvo, se oli odottanut valmiina moottori käyden, auton takaistuimella istui kaksi henkilöä, mies ja nainen. Mahmoud al-Mabhouh meni sisälle lähetystöön, häntä oli selvästi odotettu ja taksi jatkoi matkaansa, seurailijoiden taksi pysähtyi noin sadan metrin päähän ja jäi jälleen odottamaan.

Samaan aikaan Al Bustan Rotana hotellin toisen kerroksen turvakameralaitteistoon ilmaantui odottamaton toimintahäiriö. Aulaa, josta mentiin myös huoneeseen 230, kuvaava kamera meni epäkuntoon, valvontakeskuksessa ei kiinnitetty siihen sen enempää huomiota, sellaista sattui aina silloin ja etenkin tällöin. Jos kamera olisi ollut käynnissä se olisi kuvannut naisen ja miehen jotka livahtivat huoneen 230 ovelle, sen elektroniseen korttilukkoon työnnettiin kortti jonka toisesta päästä lähti puolen metrin mittainen kaapeli lukulaitteeseen johon alkoi ilmaantua välittömästi numeroita ja kirjaimia. Muutaman sekunnin kuluttua laitteen näyttöpäätteelle ilmaantui vihreä valo ja lukko avautui, molemmat menivät sisälle, tarkastivat huoneen pikaisesti ja nainen soitti yhden puhelun. Minuutin kuluttua ovi sulkeutui, huoneeseen oli tullut ja sinne jäi neljä miestä, nainen poistui takaisin huoneeseen 237 ja miehet jäivät odottamaan kärsivällisesti Mahmoud al-Mabhouhin paluuta.

Kello oli 20.24 kun Mahmoud al-Mabhouhia kuljettava taksi pysähtyi Al Bustan Rotana hotellin pääsisäänkäynnin eteen ja mies jolla oli kymmenen minuuttia elinaikaa astui sisälle hotelliin. Huoneessa odottavat neljä miestä olivat saaneet viestin jossa ilmoitettiin taksin lähteneen Iranin lähetystöstä ja kohteen olevan matkalla takaisin hotelliin. Mahmoud al-Mabhouh oli tyytyväinen mies, hänen tapaamisensa iranilaisten kanssa oli ollut menestys ja Hamasilla oli lupa odottaa mittavia asetoimituksia seuraavien kuukausien aikana, uusia pitkälle kantavia ohjuksia, parannettuja versioita lyhyen kantaman raketeista, runsaasti AK-47 rynnäkkökiväärejä sekä tonneittain kranaatteja ja ammuksia. Hän sujautti muovikortin oven lukulaitteeseen, vihreä valo syttyi, mies astui huoneeseen ja sytytti valon, viimeisen kerran elämässään. 

Hän tuskin ehti tajuta mitä tapahtui, Taser Stopez C-2 sähkölamauttimen 75000 volttia tainnuttivat miehen välittömästi, hän lyyhistyi lattialle ja miehet nostivat hänet vuoteelle. Mahmoudin taskut käytiin läpi, samoin hänen asiakirjasalkkunsa, myös matkapuhelin takavarikoitiin. Väärennetty passi jätettiin samoin Mahmoudin oikealle nimelle annettu Syyrian viranomaisten myöntämä passi. Muutamassa minuutissa kaikki oli käyty läpi, joukon johtaja nyökkäsi yhdelle miehistä, tämä otti tyynyn ja painoi sen tiukasti selällään vuoteella lepäävän miehen kasvoille. Parin minuutin kuluttua viimeisetkin refleksit lakkasivat, Mahmoudin aivot ja sydän eivät saaneet enää happea ja mies kuoli. Virallinen kuolinsyy oli aivoverenvuoto, mistään muusta ei jäänyt näkyviä jälkiä.

Joukko poistui huoneesta, ovelle laitettiin ei-saa-häiritä muovikyltti ja siksi Mahmoud löydettiin vasta seuraavan päivän, 20.1.2010 kello 13.30. Hän oli varannut ja maksanut huoneensa vain seuraavaan päivään klo 12.00 saakka joten siivoja joutui avaamaan oven huolimatta ei-saa-häiritä kyltistä. Poliisi kutsuttiin paikalle ja vasta sen jälkeen selvisi kuolleen todellinen henkilöllisyys.
Ryhmä oli poistunut hotellista ja Dubaista jo edellisenä iltana, valtaosa eri lennoilla Pariisiin, Hong Kongiin, Etelä-Afrikkaan ja edelleen takaisin Eurooppaan. Kolme miestä ottivat autolautan Dubaista Bandar Abbasiin Iraniin ja sieltä edelleen lennon Ajatolla Khomein Airportiin Teheraniin josta jatkoyhteys Bangkokiin. Kaikki olivat matkalla väärennetyillä passeilla jotka olivat kuitenkin myönnetty oikeille henkilöille. Kaikki joko juutalaisia tai juutalaistaustaisia mutta joista kukaan ei todistettavasti ollut Dubaissa tuona ajankohtana. Se puolestaan on herättänyt joukon kysymyksiä johon on etsitty vastauksia.

Kuka teki, mitä ja miksi?
Ensimmäiseksi tietenkin syytetään Mossadia, johtolangat ovat ilmeiset ja aivan päivänselvät. Heillä on sekä kyky että kapasiteetti toimia tällä tavoin. Mutta tiedustelun ja vakoilun maailmassa ei kaikki ole aina siltä miltä se ensimmäiseksi näyttää. Seuraavassa muutamia olettamuksia.

1. Jos Mossad olisi teon takana niin miksi he jättäisivät niin selkeät ja israelilaisiin suoraan osoittavat jäljet. Tyhminkin poliisi osaisi välittömästi vetää oikeat johtopäätökset teon suorittajista. Mossadin väärennöspaja joka sijaitsee syvällä pääkonttorin kellarikerroksissa on eräs maailman etevimmistä omalla alallaan, heille ei olisi minkäänlainen konsti varustaa iskuryhmä minkä tahansa valtion virallisilla passeilla ja henkilöllisyyksillä. Näin alokasmainen suunnittelu ei kuulu heidän tapoihinsa etenkin kun aikaa valmisteluille on selvästi ollut ja huolimatta Mahmoudin lähes vainoharhaisesta salailusta hänen matkastaan oltiin tietoisia. Se puolestaan viittaa myyrään, siis Mossadin tiedottajaan todella korkealla Hamasin sisäpiirissä.
2. Toisaalta näin selvien jälkien jättäminen saattaisi olla tarkoitushakuista. Koska Mossadin kyky ja taidot tiedetään ja tunnetaan heidän ei oletettaisi syyllistyvän näin karkeisiin virheisiin joten siinä Mossadin mahdollisesti järjestämä tarkoitushakuinen dis-informaatio palvelisikin käänteisessä muodossa.
3. Asialla on ollut jokin muu ryhmä. Mahmoud al-Mabhouh`illa oli runsaasti vihamiehiä, ei pelkästään israelilaisten taholta vaan ennen muuta palestiinalaisten sisäisten valtarakennelmien puitteissa. Iranin vahvistama Hamas muodostaa selkeän uhkatekijän Al Fatahin hallitsemalla Länsirannalla ja sisäiset parlamenttivaalit tulossa. Presidentti Abbasin asemaa vahvistaisi oleellisesti, jopa aivan merkittävästi mikäli Hamasin asema heikkenisi, ja eräs sellaiseen suuntautuva toimenpide on ehdottomasti Gazaan suuntautuvan aseviennin estäminen. Jos samalla kyetään suuntaamaan epäilyt Israelin Mossadiin niin voidaan sanoa että on lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vaihtoehtona erittäin varteenotettava.
4. Asialla olisikin ollut Iran. Nyt tulee huomioida että juuri tammikuussa USA antoi Iranille vuoden lisäaikaa uraanin rikastamoiden asettamista valvonnan alle. Muutamaa päivää myöhemmin Iran puolestaan ilmoitta aloittavansa kymmenen uuden rikastamon rakentamisen ja sanoi samalla antavansa pitkät piupaut kansainväliselle yhteisölle ja niiden sanktioajatuksille.
Näin on tapahtunut ennenkin. Muhammad pilakuvista alkaen joka ikinen kerta kun Iran on joutumassa sanktioiden uhan alle he ovat kehittäneet jonkin kansainvälisen selkkauksen ja onnistuneet kääntämään maailman huomion pois itsestään ja lähes aina Israeliin. Dubain poliisi on saanut jatkuvasti uusia "todisteita" Mossadia vastaan ja yllätys-yllätys, niitä heille on toimittanut juuri Iran jonka auttamishalu Mabhouhin kuolemantapauksessa on ollut äärimmäisen aktiivista.

Kysymys joka nousee tietysti esille on se, että miksi Iran surmauttaisi heidän parhaan liittolaisensa ja asetoimittajansa joka on juuri saattanut päätökseen suuret neuvottelut Hamasille ja Hizbollahille suunnatuista asetoimituksista.
Vastaus saattaa piillä juuri siinä. Neuvottelut ja suunnitelmat saatiin jo valmiiksi, toisaalta Iran pelkää ja tietää että Mabhouhia on seurattu ja ennen pitkää hänet joko surmattaisiin tai siepattaisiin kuulusteltavaksi joka vaihtoehto olisi Iranille äärimmäisen kiusallinen. Sota ei kaipaa yhtä miestä ja Mahmoudille olisi helpompaa löytää seuraaja kuin alistua sen mahdollisuuden eteen että kaikki salakuljetusreitit, yhteyshenkilöt ja kohteet paljastuisivat tehostetussa kuulustelussa (kidutuksessa). Myös erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Monella Lähi-Idässä toimivalla ryhmällä ja taholla oli syytä ja mahdollisuuksia päästä Mabhouhista eroon, eikä tietenkään vähiten Mossadilla. Israelin hallitus samoin kuin Mossad eivät tosin milloinkaan kommentoi, kiellä tai myönnä yhtään mitään tiedustelupalvelujen tekemisistä, se on taktiikkaa jota maan hallitukset ovat noudattaneet johdonmukaisesti. Myöskään mikään Dubain poliisin hallussaan pitämä videonauha tai muukaan todiste ei riitä missään oikeusistuimessa yhtään mihinkään. Se että olettaa jotain, mikä voi olla todennäköistä tai sitten ei sitä ole, ei sellaisenaan riitä eikä todista yhtään mitään. Saattaa silti olla että teon takana olisikin Mossad, viesti jonka he näin jättivät oli se että kukaan ei lopultakaan ole turvassa yhtään missään. Hamasin kannalta erittäin epämiellyttävä tilanne, mistä Mabhouhin matkareitti oli vuotanut? Iranin kannalta viesti oli myös selvä, jos Mossadin agentit lensivät tarkoituksella Teheraniin ja sieltä edelleen Bangkokiin niin jokin mättää myös heidän turvallisuuspalvelussaan.
Toisaalta jos Iran onkin teon takana niin tällainen toimenpide on pikemminkin selvää ja heidän agenteilleen turvallista. Jos teon takana ovat saudit, Irakin shiiat, egyptiläiset tai mikä tahansa mahdollinen islamilainen ryhmä, mikä voisi olla täysin mahdollista, niin syyn vierittäminen Mossadin suuntaan olisi pikemminkin luonnollista kuin epätavallista. Oli miten oli, varmaa vastausta ei tällä hetkellä ole tiedossa, olettamuksia vaikka kuinka paljon joten kujanjuoksu Dubaissa jatkunee tältä osin vielä pitkään.

Aurinkoista kevättä odotellen.
Pekka Sartola