Puheet on pidetty.

18.6.2009

Ei päivää ettei jotain uutista Lähi-Idästä, eritoten Israelista ja sen suhteista sekä arabimaailmaan että USA:n ja nyt myös Euroopan Unioniin. Näin on jatkunut jo vuosikymmeniä, tullee ilmeisesti jatkumaankin ainakin jonkin aikaa eteenpäin, puheenaiheina samat, ikuisesti toistuvat teemat - rauha Lähi-Itään, valtio nimeltä Palestiina perustettava, Israelin annettava periksi jne. Ei siis mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä, saman vanhan teeman toistoa vuodesta toiseen.

Jotain tavanomaisesta kaavasta poikkeavaa on kuitenkin tapahtunut, jotakin joka saattaa jollain aikavälillä muuttaa asetelmia ja alueen sisäistä toimintaa, tuskinpa rauhan suuntaan vaan pikemminkin uusien väkivaltaisuuksien alkamiseen. Lähtöasetelmat luotiin kuluneen vuoden alkupuoliskolla, USA sai uuden presidentin ja Israel uuden hallituksen. Edeltäjistään poiketen, kumpikin astui kansainväliselle areenalle myös uusien toimintamallien kanssa. USA:n uusi ihmelapsi Barack Obama ja Israelin vanha poliittinen konkari Benjamin Netanyahu, edellisen tavoite saada nimensä maailmanhistoriaan Lähi-Idän rauhantekijänä ja jälkimmäisen yrittäessä pitää maansa turvallisena asuinpaikkana.

Kesäkuun 4.päivänä 2009 Obama piti kauan odotetun, paljon mainostetun ja suuria muutoksia enteilevän puheensa Kairossa, paikallisen Al Azhar yliopiston suuressa juhlasalissa 3000 juhlavieraan läsnäollessa. Vieraita oli Egyptin lisäksi jopa Iranista, Saudeista ja mikä hämmästyttävintä, Hamasin katto-organisaatiosta Muslimiveljeskunnasta, toki mukana oli myös länsimaisia diplomaatteja sekä runsaasti mediaväkeä.

Kolumnistia ihmetytti ehkä eniten Obaman aloitustervehdys, ei niinkään tavanomaisesti kuten: Teidän Ylhäisyytenne, arvoisat läsnäolijat yms normaali rekvisiitta, vaan lyhyesti ja ytimekkäästi: Assalaam Alaykum. Tervehdys jota käyttävät vain ja ainoastaan muslimit keskenään. Se merkitsee jotain tähän suuntaan: "Laskeutukoon Allahin nimen siunaus yllesi." Tavanomainen muslimin ja ei-muslimin välinen tervehdys on Salaam, johon ei-muslimi vastaa miten oman tapa sitten sattuu olemaankin.
Obaman aloitus oli kuitenkin erittäin merkittävä nimenomaan islamilaiselle maailmalle, näin hän ilmoitti joko suoraan olevansa muslimi tai sitten tuntevansa itsensä sellaiseksi huolimatta kristillisestä nykytaustastaan. Ainakin kuulijat ja katsojat saivat tervehdyksestä tällaisen viestin ja ymmärsivät asia siten kuin se islamilaisessa maailmassa tulkitaan.

Puhe itse alkoi islamilaisen kulttuurin liehakoimisella ja ymmärtämisellä joksikin käyttäytymisen malliesimerkiksi. Islam on edistyksellinen, arvokas, sen oikeustaju esimerkillinen ja suvaitsevainen kaikkia inhimillisiä olentoja kohtaan. Obama kertoi myös olevansa ylpeä muslimiperimästään ja totesi että hänen suvussaan on edelleenkin runsaasti muslimeja.

Hän viittasi myös juutalaisten kokemiin kärsimyksiin Holokaustin aikana ja totesi jotenkin omituista historiankirjoitusta myötäillen että juutalaisten nykyinen kotimaa syntyi juuri Holokaustissa tapahtuneiden vääryyksien korjaamisena. Näillä asioilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin kronologia, jokainen nykyhistoriaa tutkinut tietää että juutalaisten kansallisen kodin perustaminen alkoi jo 1.maailmansodan jälkeen, ei toisen sellaisen jälkeen.

Palestiinalaiset kärsivät hirvittävästi Israelin miehityksestä, se asia tullaan korjaamaan välittömästi, Obama lupasi myös. Pakolaiskysymys tullaan myös ratkaisemaan oikeudenmukaisesti - minkä oikeuskäsityksen mukaan, sitä Obama ei maininnut. Samalla hän unohti mainita niistä 850.000:sta juutalaisesta jotka ajettiin yhdestätoista islamilaisesta maasta pois Israelin itsenäistymisen jälkeisinä vuosina, ja joista Israel joutui asuttamaan noin 500.000 jo sotien aikana ja sitä seuraavina vuosina.

Obama rauhantekijä, (cowboy=lehmipaimen) "Peace cowboy" Al Watan 5.6.2009

Toinen palestiinalaisvaltio on perustettava, ehdottomasti, se oli myös Obaman selkeä viesti muslimimaailmalle. Samalla kaikki siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille on lopetettava, sisältäen myös nykyiset siirtokunnat ja ns luonnollisen kasvun edellyttämät välttämättömät rakentamisen vaatimukset. Melkoisia valtuuksia on Obama itselleen ominut, tällaiset asiat kuuluvat yleensä itsenäisen valtion oman päätöksenteon piiriin. Myös neuvottelut Syyrian kanssa Golanista on aloitettava välittömästi, siten saavutetaan kuulemma pysyvä rauha alueelle. ("Vaikka saisimme Israelilta neuvottelemalla kaiken mitä haluamme, se säilyy silti numerona yksi tuhottavien maiden listalla." Syyrian nykyisen presidentin Bashar al-Assadin isä, Hafez al-Assad, poika on ilmoittanut jatkavansa isän viitoittamalla tiellä)

Kaiken kaikkiaan puhe sisälsi joitakin kitukasvuisia ruusuja että paksuja risuja Israelille, Obama mainitsi myös Israelin turvallisuuden ja sen aseman USA:n liittolaisena. Näin hän otti tavallaan itselleen koko Israelin sisäisen ja ulkopoliittisen päätöksenteon avaimet korostaessaan näitä asioita yhdessä.
Aikataulu on myös kireä, Obama edellyttää Israelilta konkreettisia toimia ja selvitystä miten hänen vaatimansa asiat lähtevät etenemään, aikaa selvityksen antamiseen on kuukausi. Siis USA:n itsenäisyyspäivään 4.7 mennessä Netanyahun on annettava selkeät lupaukset Obamalle. Yleisö taputti raikuvasti Obamalle, vihdoinkin mies joka ymmärtää selkeästi islamilaisen maailman tavoitteet, tuntee Koraanin ja toimii ennemmin sen antamien ohjeistuksien, kuin kristittyjen ja juutalaisten Kirjan opetuksien mukaan. Uudet tuulet alkavat puhaltaa Lähi-Idässä, siitä oltiin varmoja.

Soraääniä kuultiin myös, sehän on selvää. Iran ilmoitti katsovansa ennemmin tekoja kuin kuuntelevansa puheita, sellaisenaan aivan oikea näkökulma. He ilmoittivat myös että Iranilla on valmiina oma suunnitelmansa Lähi-Idän rauhan suhteen (Israel on pyyhittävä pois maailman kartalta). Obama ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan juuri montakaan tahoa, aikaa sellaiseen on myös ollut vähän joten annetaan ajan kulua ja katsotaan sitten mitä tapahtuu. pallo oli nyt heitetty Israeliin ja pääministeri Netanyahulle, miten hän vastaa ja reagoi annettuihin haasteisiin? Vastauspuheenvuoron aikatauluksi oli ilmoitettu 15.6.2009 siis vain runsaan viikon kuluttua Obaman puheesta.

Paineet Israelin sisällä olivat melkoiset. Olihan USA:n presidentti asettanut peliin koko arvovaltansa ja uskottavuutensa, hän joko saa haluamansa tai menettää kasvonsa islamilaisessa maailmassa joka olisi pahimmasta päästä oleva häpeä. Nämä asiat tiedostettiin myös Israelissa, toisaalta hallitusta sitoi kansan äänestyspäätös sekä hallitussopimukset oikeistoryhmittymien kanssa. Jos USA:n presidentti suututetaan ja hän menettää uskottavuutensa ennenkuin on sellaista onnistunut edes hankkimaankaan, Israelilta tullaan eväämään useita merkittäviä etuisuuksia niin sotilasteknologian kuin taloudellisen avunkin muodossa. Toisaalta jos annetaan periksi ja otetaan kahden valtion malli pöydälle, hallituspuolueet saattavat hajota ja irtautua hallitusvastuusta koska sopimusta ei noudatettu. Mikä siis neuvoksi?

Skenaarioita.
Ennen kuin lähdemme katsomaan mitä Netanyahun puhe sisälsi niin otetaan muutama arvio tarkastelun kohteeksi. Pääministeri kävi tapaamassa Obamaa Washingtonissa toukokuun lopulla, senkin jälkeen miehet ovat soitelleet tuon tuostakin keskenään ja varmasti keskustelleet myös Obaman tulevasta linjapuheesta. Netanyahu on monissa sopissa keitetty diplomaatti, hän oli mukana kuvioissa kun Obama vielä opiskeli juridiikkaa. Netanyahu on myös entinen sotilas, pääesikunnan alaisen huippukommandoyksikön - Sayeret Matkal `in komentaja, ja tuntee tarkoin sekä Israelin sotilaalliset puolustustarpeet että koko Lähi-Idän, eritoten palestiinalaisten diplomaattiset koukerot ja osaa varautua niihin.

Neljä vuotta sitten hän erosi Ariel Sharonin johtamasta hallituksesta vastustaessaan Gazan luovuttamista turvallisuusnäkökohtiin vedoten, ja oli oikeassa kuten kaikki nyt jo jälkeenpäin myös myöntävät. Ollessaan edellisen kerran pääministerinä hän ilmoitti myös hyvin selvästi vastustavansa kahden valtion mallia samoihin turvallisuusnäkökohtiin vedoten, ja on ilmeisesti myös oikeassa. "Suurin virhe mitä voidaan tehdä on antaa palestiinalaisille lupaus itsenäisestä valtiosta."
Netanyahu, kuten jokainen Israelin päätöksentekijä, tuntee myös erinomaisen hyvin palestiinalaisen osapuolen sekä tavoitteet että vaatimukset jolla ne saavutettaisiin. Onneksi Hamas, PLO, Fatah, Islamilainen Jihad ja muut kumppanit eivät pidä laisinkaan kynttilöitään vakan alle tavoitteiden suhteen, eikä sen koommin keinojenkaan suhteen. Siltä osin he ovat itse onnistuneet luomaan vastavoiman ja rintaman jolla Israel voi perustellusti kieltäytyä edes neuvottelemasta heidän kanssaan.

Niinpä esille nousee väistämättä kysymys, onko Obama täysin tietämätön Israelin turvallisuusnäkökohdista ja tarpeista, Gazan luovuttamisen jälkeisistä tapahtumista, raketeista, itsemurhaiskuista yms. Iranin jatkuvasta sponsoroinnista sekä Hizbollahille että Hamasille, sen tavoitteista ydinaseen ja Israelin tulevaisuuden suhteen, Syyrian tavoitteista mahdollisen Golanin luovuttamisen jälkeen, toisen palestiinalaisvaltion mukanaan luoman, Gazan esimerkin mukaisen sotilaallisen uhkakuvan ja pakolaisten mahdollisen paluumuuton aiheuttamasta sisällissodan mahdollisuudesta? Nämä vain muutamat mainitakseni.

Vastaus on kielteinen, ehdottomasti. Kyllä jokainen USA:n presidentti ja Obama aivan varmasti ovat tietoisia kaikista näistä asioista, eivätkä he ole tyhmiä ja välinpitämättömiä. kaikki nämä ja paljon muuta on ollut asialistalla kun Netanyahu ja Obama ovat keskustelleet. Kun katsomme mitä Netanyahu vastasi omassa puheessaan niin edellä mainitut seikat nousevat esille aivan uudessa valossa.

Vastaus Obamalle.
"Me haluamme että jokaisella hallinnolla olisi oma lippunsa , oma kansallishymninsä, oma hallituksensa - me emme halua hallita toista kansaa. Emme myöskään halua uhata heidän turvallisuuttaan toisaalta emme halua myöskään että kukaan uhkaa meidän turvallisuuttamme. - Me olemme sitoutuneet sopimuksiimme - myös Tiekarttaan vuonna 2003 ja edellytämme toisen osapuolen toimivan samoin. - Olen jo aikaisemmin ilmoittanut tiettyjen jo allekirjoitettujen sopimusten täyttämisestä - ensimmäisenä Israelin valtion tunnustamista juutalaisvaltiona sillä paikalla Lähi-Idässä jonne se muodostettiin 61 vuotta sitten. - Toiseksi kahden valtion malli edellyttää Israelin turvallisuutta, me emme halua Qassam raketteja ja ohjuksia Petah Tikvaan, Grad ohjuksia Tel Aviviin, tai Ben Gurionin lentokentälle. Me haluamme rauhaa.

Sen saavuttamiseksi on varauduttava ja taattava se että ohjuksia, raketteja ja kranaatinheittimiä ei tuoteta Länsirannan palestiinalaisalueille, me haluamme alueen pysyvän demilitarisoituna, se on edellytys rauhalle.
Mikäli näitä edellytyksiä ei täytetä on mahdotonta meidän hyväksyä toista valtiota rinnallemme ja alueen sisälle. Näiden edellytysten täyttäminen olisi puolestaan osoitus palestiinalaisen osapuolen halusta myös elää rauhassa omassa valtiossaan."
Tiivistelmänä suurin piirtein sisällöltään tuon kaltainen oli Netanyahun viesti niin Obamalle kuin palestiinalaiselle osapuolellekin. Miten siihen sitten reagoitiin?

Arabimaailman näkemys, Al Ayyaam 15.6.2009

Eli taisteluhansikas on heitetty, arabimaailma katsoo Netanyahun tyrmänneen Obaman vaatimukset.
Palestiinalaiset reagoivat raivolla: Tunnustamista saa odottaa tuhat vuotta, me haluamme ehdottoman itsenäisyyden ilman rajoituksia. Emme ikinä tule hyväksymään mitään kompromisseja.
Egyptin presidentti Hosni Mubarak: Israelilta täysin kohtuuton vaatimus, yksikään islamilainen maa ei milloinkaan voi hyväksyä tunnustamista, se on aivan selvää.
Syyria oli samaa mieltä, tunnustaminen on mahdoton ajatuksenakin. Golan on luovutettava ennen minkäänlaisten neuvottelujen alkamista tai sitten sitouduttava siihen että oli neuvottelujen lopputulos mikä tahansa, Golan palautetaan Syyrialle.

Israelin oppositio, Kadima etunenässä oli varovaisen tyytyväinen: tätä me olemme ajaneet jo kauan, totesi Livni. Kahden valtion mallia. Hallituksen sisällä rivit natisivat liitoksissaan mutta pysyivät kasassa, nippa nappa.
Mutta tärkein, USA ilmoitti varovaisen tyytyväisyytensä Netanyahun puheeseen sanoen sen olevan oikea askel oikeaan suuntaan, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Näin Obaman kasvot säilyivät, Netanyahun likaantuivat hieman mutta säilyivät silti. Miksi näin omituiset kannanotot tyydyttivät kaikkia muita paitsi arabimaailmaa?

Skenaario 2.
Kysymys 1: Oliko Israelin vaatimus kohtuuton? Voisiko itsenäinen valtio edellyttää tällaista asetelmaa myöntyessään kahden valtion malliin? Mielestäni Netanyahun vaatimus oli kohtuullinen, etenkin huomioiden Gazan antaman esimerkin ja sekä Hamasin että PNA:n presidentin aikaisemmat lausunnot siitä, että kahden valtion malli on vain välitavoite yhden (palestiinalaisvaltion) malliksi.
Kysymys 2: Tiesikö Netanyahu ennalta arabien reaktiot? Aivan varmasti tiesi.
Kysymys 3: Tiesikö Obama jo ennen omaa puhettaan että Netanyahu tulee vastaamaan jotenkin tämän suuntaisesti? Lähes 100%:sen varmasti tiesi, eiväthän Israelin tavoitteet turvallisuudesta ja arabien lopulliset tavoitteet juutalaisvaltion tuhoamisesta ole milloinkaan olleet salaisuuksia.
Kysymys 4: Sopivatko Obama ja Netanyahu tällaisesta toimintamallista etukäteen? Vaikka ajatus on houkutteleva, en jaksa siihen uskoa. Ensinnäkään Israelilla ei ollut siihen tarvetta, he kyllä tiesivät mitä voi vaatia jotta USA:n olisi se pakko hyväksyä. Obaman on myönnettävä se tosiasia, jonka heidän oma hallituksensa ensimmäisenä tunnusti, nimittäin 11 minuuttia yli puolenyön 15.5.1948 USA tunnusti Israelin valtion. Heidän on siis pidettävä siitä kiinni että Israelilla on oikeus olla olemassa itsenäisenä valtiona sillä paikalla jossa se nyt on Lähi-Idässä. Jos arabiosapuoli ei sitä hyväksy niin pallo on heillä, ei USA:lla.

Israel voi, ja on myös nostanut esille sen tosiasian että ongelma ei ole milloinkaan johtunut Länsirannasta, settlementeistä eikä Gazasta. PLO perustettiin arabimaiden, lähinnä Egyptin ja Syyrian toimesta vuonna 1964, jolloin ei ollut settlementtejä, ei Gazan ongelmaa, ei Länsirannan ongelmaa eikä Jerusalemin kysymystä. Jos arabien tavoite olisi ollut toinen palestiinalaisvaltio, sen perustaminen - puolet Jerusalemista pääkaupunkinaan Länsirannalle tai Gazaan olisi ollut läpihuutojuttu YK:ssa. Mutta siitä ei ole milloinkaan ollut kysymys, vaan juutalaisvaltion poistamisesta Lähi-Idästä.

Miten siis tästä eteenpäin? Israelin kannalta tilanne on se että heillä ei ole osapuolta kenen kanssa neuvotella. Hamas ja Fatah taistelevat keskenään nyt jo Länsirannan hallinnasta. Hamas olisi juridinen neuvotteluosapuoli, sillä on kansan antama mandaatti ja hallitus, mutta sitä ei tunnusteta ennenkuin se tunnustaa Israelin valtion lailliseksi osapuoleksi ja sen oikeuden olla olemassa. Sitä he eivät omien sanojensa mukaan tule tekemään milloinkaan, se on Koraanin ja islamin vastaista sekä sotii Muhammadin antamaa käyttäytymismallia vastaan. Ei siis tarvitse aloittaa neuvotteluja Hamasin kanssa. Hamas taistelee myös Fatahin kanssa kahden valtion mallista, Hamasille ei kelpaa mikään juutalaisvaltio. Neuvottelutkin sellaisesta ovat islamin asian pettämistä ja siksi Fatah-PNA ovat väärällä asialla liikkeellä.

Entäpä Fatah/PLO/PNA eli Mahmoud Abbasin ryhmittymä, palestiinalainen varjohallitus ilman äänestäjien mandaattia. He eivät ole juridinen osapuoli joka voi tehdä päätöksiä. He saavat kyllä antaa lausuntoja ja neuvoja ilman valtuuksia mutta Israelin ei tarvitse neuvotella heidänkään kanssa ennen kuin PNA edes tunnustaa Israelin oikeuden olla olemassa nykyisellä paikallaan.
Sitä myöskään PNA ei voi tehdä, se merkitsisi ennen muuta islamin umman - maailmanlaajuisen muslimiyhteisön ja Muhammadin pettämistä. Vähemmästäkin on päitä pudonnut paikoiltaan. Tältä osin asetelmat ovat aivan lukossa, palestiinalaiset ovat maalanneet itsensä huoneen nurkkaan ehdottomilla lausunnoillaan.

Seuraavat palestiinalaisvaalit ovat ensi vuoden tammikuussa, kuka nousee valtaan vai jatkaako Hamas juridisessa vallankahvassa, sen aika näyttää. Netanyahu on puolestaan valinnut juuri oikean lähestymistavan asiaan, joko taitavana uhkapelurina tai sitten kylmähermoisena taktikkona tietäen erittäin hyvin että kaikkein vähäisinkin myönnytys, Israelin tunnustaminen on arabeille liikaa. Onneksemme EU:n sisälläkin ymmärretään, ainakin jossain määrin, että Israelilla on oikeus olla olemassa ja elää rauhassa turvallisten rajojensa sisäpuolella.

Kuinka pitkään asetelmat voivat jatkua tällaisina? Kenen hermo pettää ja kuka aloittaa väkivaltaisuudet? Israel on antanut Puolustusvoimilleen jatkuvan toimintakäskyn, jokainen laukaus, kranaatti, ohjus tai raketti kostetaan välittömästi, ei viiveellä vaan heti. Siksi Gazasta ei ole ammuttu enää viikkokausiin mitään Israelin puolelle, iskuja on yritetty, soluttautumisia, rajakahakoita jne mutta ne on aina torjuttu ja estetty samantien.

Sateen jälkeen paistaa aurinko, toivottavasti näissä Lähi-Idänkin asioissa nähdään vielä auringonpaistetta, synkkyyttä onkin ollut jo riittämiin.

Hyvää kesää toivottaa.
Pekka Sartola