Genesis - luomisen kuusi päivää. Osa 1.

27.12.2002

Lähteet: Biblia 1873, Raamattu 1933-38, Reinikainen: Unohdettu Genesis, Blocher: Elämän alkulähteillä, King James Version or authorized text, Septuaginta, Novum.

Tässä ja seuraavassa kolumnissa tarkastelemme erästä kristikunnan "tabua" nimittäin 1.Moos. 1 ja 2 lukuja joissa kuvataan elämän syntyä maapallolle, universumia ja ihmisen luomista ja tehtävää tässä kokonaisuudessa. Jonkun kohdalla saattaa nousta esiin pyhä närkästys luettuaan seuraavan ja hän saattaa jopa olla sitä mieltä että eihän näin ole suinkaan lupa ajatella vaan meidän tulee sokeasti ja kuuliaisesti pitäytyä kaikkeen perinteiseen ja siihen mihin olemme tähän saakkakin uskoneet. Kirjoittaja on myös sitä mieltä että Raamattu on sellaisenaan luotettava teksti ja ilmoituslähde eikä sitä saakaan lähteä peukaloimaan minkään ulkopuolisen tekstilähteen nojalla silloin kun ne eivät ole sopusoinnussa ilmoitetun sanan valossa. Mutta kun luet luomiskertomuksen huolellisesti ja peilaat sitä sen omaan ilmoitukseen niin se mitä seuraavassa tulee esiin ei suinkaan ole ristiriidassa Raamatun tekstiin nähden vaan antaa ajattelemisen aihetta siihen mahdollisuuteen että voisihan se näinkin olla.

Johdannoksi on hyvä todeta ja tiedostaa että alkuperäisen teksti ei tuntenut sen koommin luku- kuin jaejakoakaan vaan asiayhteydet ja kerronta määräsivät kunkin kappaleen. Siten kuuluisi esimerkiksi luomiskertomuksen ensimmäinen osio "Mitä Jumala teki" siis 1.Ms1:1-2:3 muodostaa oman kokonaisuutensa sillä luvun 2 jakeesta 4 eteenpäin Raamattu kertoo "Miten Jumala teki ja miksi" ja aionkin lähestyä aihetta juuri tältä näkökulmalta. Genesistä voidaan tarkastella usealta eri näkökulmalta käsin ja ne ovat: kirjaimellinen tulkinta - jonka mukaan luomispäivät olisivat 24 tuntisia vuorokausia, seuraavana rekonstruktio - eli ennallistamisteoria; jonka mukaan päivät kuvaavat Jumalan työtä aikana jolloin Hän saattoi maan ennalleen sen raunioiduttua ja tuhouduttua Saatanan, Lusiferin lankeemuksen jälkeen, kolmantena on - konkordistinen eli mukauttamisteoria joka pitää päiviä ajanjaksoina, siis geologisina aikakausina, joka pyrkii saattamaan sekä tunnustetun tieteen että Raamatun ilmoituksen lähemmäksi toisiaan. Neljäntenä mallina nähdään päivät -loogisena ja kirjallisena ilmoituksena ja silloin kaikista edellämainituista voidaan soveltaa jotakin kokonaisuuteen ja ristiriidat katoavat, tiede joutuu tunnustautumaan Raamatun ilmoituksen sisään ja Raamatun sanoma selittää itse itseään. Viimeinen eli kirjallinen lähestyminen on siis kirjoittajan, Mooseksen tapa esittää perimätieto, asiat kokonaisuutena eikä suinkaan kirjaimellisesti ja hänen esitystapansa looginen järjestys osuu suurinpiirtein yhteen maailmankaikkeuden synnyn kanssa mutta se ei näytä olleen pääasia sillä 1 ja 2 jakeiden väliin mahtuu jo aivan huikaisevan paljon mietittävää ja jolle kirjoittaja ei näytä panneen sen suurempaa merkitystäkään. Seuraavassa pohdittaviksi tarkoitettuja ajatuksia ja kysymyksiä.

1:1 - Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Milloin oli alku ja minkä alku? Luomakunnan vai universumin alku? Ilmeisesti kyse on universumin, maailmankaikkeuden alusta sillä maa-planeetta on samanlainen tähti kuin muutkin avaruudessa olevat tähdet. Tietysti elämän kannalta erilainen mutta tähtitieteellisesti kuitenkin samoja lakeja noudattava kuin muutkin. Kuitenkin teksti sanoo että tähdistö luotiin vasta neljäntenä päivänä joten kysymys nousee esiin millainen maa ja taivas olivat "alussa" jonkinlainen jalostamaton möhkäle vai mikä sitten?

2.Piet.3: 5 sanoo: -koska niin tahtoessaan heiltä jää huomaamatta että taivaat ja maa olivat ikivanhastaan olemassa vedestä ja veden kautta rakennettuina Jumalan Sanan voimasta - 6 - joiden kautta silloinen maailma vettä tulvien tuhoutui - 7 - mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla Sanalla kootut tulelle säilytettäväksi jumalattomien ihmisten tuhoon ja tuomioon saakka.

Jes.44: 24b - Minä Olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat yksinäni venytän ja levitän maan ilman apulaista -

Heb.12: 26 - jonka ääni järkytti maan kerran ja nyt on luvannut sanoen: Vielä kerran Minä järkytän en vain maan vaan myös taivaan.

1:2 - Ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Siis luomisen jälkeen maapallo oli tyhjä, voidaan kääntää myös -asumaton- ja autio, oli vain vesikerros jonka päällä sumukerros, kuivaa maata ei siis ollut näkyvissä. Jotkut tekstilähteet käyttävät ilmaisua - maa tuli autioksi ja tyhjäksi - joka antaakin mahdollisuuksia ajatella paljon pidemmälle. Mutta koska voidaan käyttää sanaa - asumaton - niin luomisen tarkoituskin tulee selvittää. Jesajan mukaa seuraavasti:

Jes.45: 18 - sillä näin sanoo Herra joka taivaan on luonut, se Jumala joka maan on valmistanut ja on sen tehnyt ja vahvistanut sen, ja ei niin sitä tehnyt että olisi tyhjänä ollut vaan valmisti sen että siinä asuttaisiin: Minä Olen Herra ja eikä kukaan muu."

1:3 - Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus ja valkeus tuli.
Or - valkeus, valo, aurinko (Job 31:26, Hab.3:4) Mistä valkeudesta oli kysymys? Sana voidaan siis kääntää myös auringoksi. Jotkut selittävät että kyseessä olisi ollut jokin kosminen valonlähde tai jopa Jumalan kirkkaus, mutta joka kuitenkin toimi samalla tavalla kuin aurinko kuten teksti jäljempänä osoittaa. Herättää väistämättä kysymyksiä kronologian suhteen.
1:4 - Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
Valkeus oli siis hyvä ja toimi kuten aurinkokin erottaen päivän ja yön toisistaan. Jos nyt luotu valkeus oli hyvä niin miksi se olisi täytynyt vaihtaa 3. päivän kohdalla toiseen yhtä hyvään jos kysymys ei ole yhdestä ja samasta asiasta.
Minkälaisesta pimeydestä mahtoi olla kyse? Ilmeisestikin päivän vastakohdasta eli yöstä sen seuraava jaekin osoittaa.
1:5 - Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden Hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo ja aamu, ensimmäinen päivä.
Valkeus oli siis yhtä kuin päivä ja pimeys samaa kuin yö, samoin ilta ja aamu eli vuorokausivaihtelut löytyvät jo samoilta kohdiltaan kuin tänäänkin. Mahdollinen kosminen valonlähde oli siis hyvä ja toimi kuten aurinkokin.
Tai sitten 1. ja 4. päivä tulisi ymmärtää ja lukea tarkoittavan yhtä ja samaa luomista.
1:6 - Ja Jumala sanoi: Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä.
Vesikerroksen päällä ollut sumukerros siirretään nyt yläilmoihin ja mitä ilmeisimmin nyt muodostetaan ilmakehä maapallon ylle, tieteellisesti täysin todistettavissa, paineeltaan ilmakehä oli kuitenkin erilainen kuin nykyisemme mutta kaiken elämisen kuitenkin mahdollistava.
1:7 - Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet jotka olivat taivaanvahvuuden alla vesistä jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
Maa oli siis pallon muotoinen ja sitä ympäröi utuinen usva tai sumukerros muutaman sadan kilometrin korkeudella ja joka kuitenkin päästi auringonvalon lävitseen. Pallo pyöri siis suhteessa aurinkoon samoin kuin nytkin ja pallon pinta oli kauttaaltaan suolaisen veden peitossa. Tuolloin maapallo oli mitä ilmeisimmin lähempänä aurinkoa ja siten vuosikiertokin oli huomattavasti nykyistä lyhyempi. Olosuhde muuttui vasta vedenpaisumuksen jälkeen nykyiseksi. Myös tämä on todistettu tieteellisesti mahdolliseksi. (lähemmin seuraavassa osiossa).
1:8 - Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, toinen päivä.
Ilmakehä sai siis nimen taivas, tällä ei kuitenkaan tarkoiteta Jumalan taivasta.
1:9 - Ja Jumala sanoi: Kokoontukoot vedet taivaan alla yhteen paikkaan niin että kuiva tulee näkyviin. Ja tapahtui niin.
Nyt siis erotettiin maa ja vesi siten että muodostui suuri yhtenäinen mannerlaatta jota ympäröi suolainen merivesi, (eroituksena myöhemmin ilmaantuvista makeista vesistä). Pallo pyöri, vuorokausivaihtelut kohdallaan, usvakerros ympäröi edelleen sitä. Sadetta ei ollut koska ei ollut ihmistä viljelemässä maata (2:6) vaan usva nousi maasta ja kasteli sen pintaa. Miksi maan pinta vaati kastelua? Eihän ollut edes kasvikuntaa joka olisi vettä tarvinnut, nehän luotiin vasta myöhemmin.
1:10 - Ja Jumala kutsui kuivan maaksi ja paikan mihin vedet olivat kokoontuneet, Hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki että se oli hyvä.
1:11 - Ja Jumala sanoi: Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on. Ja tapahtui niin, -
1:12 - maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki että se oli hyvä.
Kun kuiva maa oli saatu näkyviin ja meri erotettu omaksi kokonaisuudekseen seurasi välittömästi tai ainakin järjestyksessään flooran eli kasvikunnan luominen. Kysymys onkin: luotiinko kasvikunta välittömästi täysikasvuisiksi kasveiksi ja puiksi, siis lisääntymiskelpoisiksi sellaisiksi vai antoiko Jumala luonnollisen kasvun tapahtua luotuaan ensin siemenet? Vastaan että luonnollisen kasvun kautta. Mutta nyt muodostuu ongelma. Miten voi tapahtua luonnollinen kasvuprosessi jossa osatekijöinä ovat maa, vesi ja aurinko. Sillä kronologisestihan aurinko luodaan vasta myöhemmin. Maasta kylläkin riitti ravintoa ja kastelu hoitui sumun välityksellä. Tätä yritetään selittää siten että Jumala loi koko maapallon silloisen mannerlaatan kasvuston yhtenä 12-tuntisena päivänä täysikasvuisiksi lisääntymiskelpoisiksi yksilöiksi ja tottahan kasvit tulevat päivän verran toimeen ilman auringonvaloakin. On kylläkin paljon helpompaa ymmärtää luodun hyvän toimivan luonnonmukaisessa järjestyksessä, siemenestä kasviksi, puuksi, hedelmäksi ja jälleen siemeneksi.
1:13 - Ja tuli ehtoo ja aamu ja kolmas päivä.
Ne jotka ovat kirjaimellisen tulkinnan kannalla tarkoittavat nyt myös sitä että jakeesta 9 alkaen jakeeseen 13 saakka kaikki olisi tapahtunut yhden 24-tuntisen vuorokauden aikana. Mannerlaatan kohoaminen, sen kuivuminen, koko kasvikunnan luominen tai kasvattaminen kuten teksti sanoo. Maata ympäröi vielä sumukerros ja kasvuprosessiin tarvittavaa aurinkoa ei oltu vielä luotu. Mannerlaatan kuivumiseenkin aurinko olisi ollut tarpeen. Jumalalle on toki kaikki mahdollista mutta voisi silti kuvitella muitakin vaihtoehtoja mahdollisiksi jopa paremmiksikin.
1:14 - Ja Jumala sanoi: Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia, -
1:15 - ja olkoot valoina taivaanvahvuudessa paistamassa maan päälle. Ja tapahtui niin.
1:16 - Ja Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä sekä "t ä h d e t."
1:17 - Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen paistamaan maan päälle -
1:18 - ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki että se oli hyvä.
1:19 - Ja tuli ehtoo ja aamu ja neljäs päivä.
Jakeessa 1:16 kuvataan aurinkoa - or - eli samaa joka luotiin jo jakeessa 4 eli ensimmäisenä päivänä. Mikäli jakeen 4 - or - oli kosminen valonlähde niin mihin se nyt olisi tarvinnut vaihtaa koska jakeessa 10 Jumala sanoo kaikesta tekemästään että se oli hyvä. Jos nyt tulkitaan kaikkea kirjaimellisen tulkinnan mukaan ollaan tosi suurissa vaikeuksissa, sillä teksti antaa silloin ymmärtää että Jumala olisi luonut ensin maan ja sitten vasta kaiken muun universumin ja tähdet. Maa olisi tehty siten valmiiksi kaikkine elämän edellytyksineen ja sitten vasta aurinko, kuu ja tähdet. Kirjoittaja uskoo että jakeissa 4 ja 16 tarkoitetaan samoja tapahtumia ja ne tulisikin lukea rinnakkain. Näidenkin jakeiden jälkeen pallomme pyörii, sumukerroksen läpi kuultaa auringonvalo erottaen yön ja päivä, kuu kumottaa öisin kuten tapahtui jakeissa 3-5.
1:20 - Ja Jumala sanoi: Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.
1:21 - Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki että se oli hyvä.
1:22 - Ja Jumala siunasi ne sanoen: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.
1:23 - Ja tuli ehtoo ja aamu ja viides päivä.
Nyt siis luotiin kaikki vesieläimet ja linnut. Myös esihistorialliset suuret merieläimet, liskot yms. Valaat, hait, kalasto, kilpikonnat jne. Eräs kysymys nousee jälleen muiden muassa esille: mihin suurin osa niistä, etenkin suuret esihistorialliset meripedot ovat kadonneet? Sillä vedenpaisumuksessa ei niiden olisi tarvinnut tuhoutua kuten maan päällä elävien eläinten ja lintujen kävi. Vain muutamia satoja fossiloituneita luurankoja on kertomassa meille sellaisten olleen aikanaan olemassa. Suurin osa vesieläimistä syö juuri toisiaan joten ruokaa kyllä olisi riittänyt etenkin kun lihansyöjille olisi vedenpaisumuksen jälkeen ollut runsaasti ravinto tarjolla. 1:24 - Ja Jumala sanoi: Tuottakoon maa elävät olennot kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäneläimet kunkin lajinsa mukaan. Ja tapahtui niin.
1:25 - Ja Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki että se oli hyvä.
Nyt tehtiin (asah) kaikki maaeläimet dinosauruksesta muurahaiseen ja kaikki siltä väliltä. Koska edelleen näyttää vallitsevan erimielisyyttä siitä kumpi oli ensin muna vai kana niin on syytä olettaa että eläinkunta, merieläimet ja linnusto mukaan lukien tehtiin aikuisiksi, lisääntymiskelpoisiksi yksilöiksi. Niille annettiin myös käsky lisääntyä - kukin lajinsa mukaan ja todettiin ruokapuoli hoidetuksi samantien. Tältä pohjalta nouseekin jälleen eräs kysymys esille. Jos 3. päivänä luotiin kasvikunnalle mahdollisuus alkaa kasvuprosessi siemenestä alkaen niin tuskinpa vielä kahta päivää myöhemmin maapallolla oli riittävästi ravintoa kasvanut koko eläinkunnan tarpeiksi - olletikin kun aurinkokin on paistanut vasta päivän verran. Jakeessa 1:30 todetaan jo kuitenkin että 6. päivän aikana ja sen tapahtumissa oli eläinkunnalla riittävästi syötävää jotka Jumala oli niille varannutkin. Toinen asia joka väistämättä nousee mieleen on se että jotkut eläinkunnan edustajat olivat jopa 20-30 metriä korkeita ja söivät puiden latvuksia jotka olisivat ehtineet kasvaa vasta parisen päivää. Tämä pakottaa väistämättä etsimään 24-tuntiselle päivälle muita vaihtoehtoja sillä sana - päivä - voidaan kääntää myös merkitsemään ajanjaksoa, samoin myös koko Genesiksen kronologiallekin. Itse asiassa Genesiksen huolellinen tutkiminen ei edes pakotakkaan ymmärtämään luomispäiviä 24-tuntisina vuorokausina eikä kronologiaa kirjaimellisena tapahtumisjärjestyksenäkään. Toisaalta tulee myös todeta että Jumala ei todellakaan tarvitse kuin hetken tehdäkseen kaiken valmiiksi, ei Hän muutoin olisikaan kaikkivaltias.
1:26 - Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet a koko maan ja kaikki matelijat jotka maassa matelevat.
Nyt tehtiin päätös luoda ihminen - tehkäämme - viittaa heprean monikkoon joka tarkoittaa enemmän kuin kaksi. Kolminaisuusopin ensimmäiset sanat lausuttiin tässä. Samalla ihmiselle annettiin hallintavalta yli kaiken luomakunnan, asia joka monen kettutytön ja vihreänkin tulisi muistaa. Tarkoitus ihmisen olemassaololle annetaan vasta myöhemmin, (2:15).
1:27 - Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.
Edellisessä jakeessa Jumala puhuu itsestään heprean monikkomuodossa ELOHIM, tässä jakeessa Hän jälleen käyttää itsestään yksikkömuotoa. Jakeen alkuosa käsittelee vain miehen luomista ja sen loppuosassa todetaankin heidät jo monikossa. Teksti antaa 2.luvussa selvästi ymmärtää että mies oli paratiisissa jonkin aikaa yksin ja vaimo luotiin vasta syntyneeseen tarpeeseen.
1:28 - Ja Jumala siunasi heidät ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa, ja tehkää se itsellenne alamaiseksi ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.
Kronologisesti tämä jae kuuluu ilman muuta 2. lukuun, puhutaanhan siinä heidän siunaamisestaan vaikka vaimoa ei oltu vielä edes luotu. Lisääntykää ja täyttäkää maa- käskymuoto on joissain tekstilaitoksissa ja masoreettisessa tekstissä käännetty - täyttäkää maa uudelleen (replenish), joka antaakin jo huomattavasti enemmän kosketuspintaa maapallon esihistoriallisiin tapahtumiin ennen nykyisen ihmisen ilmaantumista planeetallemme. 1:29 - Ja Jumala sanoi: Katso, Minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä ja kaikki puut joissa on siementä tekevä hedelmä, olkoot ne teille (monikko) ravinnoksi.
Kronologisesti tämäkin jae sijaitsisi 2 luvussa koska nyt ihmistä puhutellaan taas monikossa. Se että tämäkin on jo mainittu 6.päivän kohdalla todistaa sen etteivät luomispäivät voi olla 24-tuntisia vuorokausia vaan kyse on pidemmistä ajanjaksoista. Hedelmäpuut olivat nekin jo hedelmää kantavia joten tuskin niitäkään oli siemenestä alkaen kasvatettu parissa päivässä.
1:30 - Ja kaikille metsän eläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, Minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi. Ja tapahtui niin.
Koko eläinkunnan samoin kuin ihmisenkin tuli siis alussa saada ravintonsa kasvikunnasta - floorasta, mutta kuitenkin suuri osa siitä on tänäänkin lihansyöjiä joten ratkaiseva muutos on tapahtunut jossain vaiheessa myöhemmin. Mitä ilmeisimmin syntiinlankeemuksen ja/tai vedenpaisumuksen seurauksena ko muutos on tapahtunut. Raamattu opettaa että tulevassa 1000-vuotisessa valtakunnassa sama olosuhde on jälleen voimassa, joten Jumala palauttaa ihmisen ja luomakunnan jälleen alkuperäiseen, paratiisimaiseen suhteeseen itsensä kanssa.
1:31 - Ja Jumala kaikkea mitä Hän oli tehnyt ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, kuudes päivä.
1.Moos.1 luku päättyy tähän mutta asiallisesti 2. luvun 3 ensimmäistä jaetta kuuluvat vielä kerrontaan - mitä Jumala oli tehnyt- ja otamme ne vielä mukaan tähän yhteyteen. Kaikki oli siis sangen hyvää ja täydellistä.
2:1 - Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
Tässä kohden todetaan myös taivaan näkymättömät joukot, enkelit, henkivallat, kerubit, serafit ja myös Lusifer luoduiksi-tehdyiksi ja sekin kuului siihen josta mainitaan - sangen hyvää.
2:2 - Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä jonka Hän oli tehnyt ja lepäso seitsemäntenä päivänä kaikesta työstä jota Hän oli tehnyt.
2:3 - Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään jonka Hän oli tehnyt.
Kuusi aikaa tai ajanjaksoa oli takana ja Jumala lepäsi seitsemännen jakson. Ei suinkaan siksi että Hän olisi ollut väsynyt vaan antaakseen ihmiselle esikuvan tulevasta sapatinvietosta ja työn ja levon oikeasta suhteesta
Vielä ei tätä käskyä kuitenkaan oltu annettu ihmiselle vaan Mooses toteaa sen aivan kuin kirjallisena alakommenttina itse tekstiin liittyen.

Tähän päättyy ensimmäinen osio Genesis tutkielmasta. Seuraavassa osiossa tarkastelemme miten Jumala teki kaiken ja miksi - tämän edelläolevan kertoessa pikemminkin mitä Jumala teki.

Pekka Sartola